mirka

Epäröinnin kynnyksellä kysy

kuinka paljon rohkeutta uskallat

tänään jättää käyttämättä?

-Tommy Tabermann-

Piti oikein palata ja pysähtyä tämän elämää suuremman viisauden edessä jonka ystäväni Tommy minulle aikoinaan heitti.

Aikoinani pyysin Tommya avaamaan minun ensimmäisen taidenäyttelyni Helsingin arvostetuimmassa grafiikan galleriassa. Tuolloin tein näyttelyyn yhden Pegasos aiheisen työn ja Tommy kirjoitti siitä runon Hommage Yksisarviselle / Passionata runokirjaan. Myöhemmin hän laittoi postissa minulle tämän runon tulemaan eri asiayhteydessä.

Tiedättekö mitä?

Tuolloin aikoinaan näyttelyn jälkeen minä sain loistavan idean, että olisipa pikkusen hienoa saada tehdä kirja Tommyn kanssa. Sitten seuraavaksi pääni täyttyi ajatuksista, että miksi ihmeessä Tommy tekisi minun kanssani kirjan. En ole kukaan, en ole tunnettu, olen vain nuori nainen Keski-Pohojammaalta. Ei noin tunnettu mies lähde varmasti tekemään mitään tällasen taiteilijan kanssa.

Voitte uskoa, että olen monet kerrat jaksanut ihmetellä sitä, että miksi ihmeessä me jo valmiiksi kuvittelemme mitä toiset ihmiset ajattelevat tai miten he mahdollisesti vastaavat tai toimivat. Jos kyse on rakkaudesta tai elämää suuremmasta rakkaudesta niin roolit ja puheenvuorot on jo tarkasti käsikirjoitettu (ainakin) naisen päässä viimeistä vaille valamiiksi sen sijaan, että kysyisi suoraan.

Minulla siis oli ajatus ja tuota ajatusta panttasin ja panttasin kaksi vuotta. Näin Tommya vuosien varrella mutta en vain saanut kysyttyä, että jos minä teen kuvat niin teetkö sinä runot? Olin pakahtua tuohon tunteeseen mutta näin jälkeenpäin ajateltuna niin en tainnut uskoa tuolloin lahjakkuuteeni, erinomaisuuteeni ja siihen, että riitän sellaisena kuin olen. Tämä on eri asia kuin heikko itsetunto, tässä on kyse jostain aivan muusta. En oikein osaa sanoa, että onko se sitä, että minun kohdallani tietty määrä itseruoskintaa ja kärsimystä pitää olla vakiona jotta voin tehdä taidetta (kuten ystäväni tässä taannoin ilmaisi).

Sitten koitti se päivä kun olin juomassa toista viinilasillista Tommyn kanssa ja rohkenin näyttämään kolme luonnosta ja kysyin, että: Om jag gör bilderna så skriver du texten?

Tommy katsoi kuvat läpi ja sanoi: Nå men vi gör det. Vi gör en bok tillsammans. Skål till den saken!

Muistan, että istuin aivan hölmistyneenä, että tätäkö minä olin panikoinut ja pantannut hermohieveriin saakka kaksi vuotta???!!! Näinkö helppoa se on???

Kyllä, kun kysyy saa vastauksen ja se on joko kyllä tai ei, joskus ehkä mutta sitä saa vastauksen ja siihen ei kuole. Olen monesti ajatellut, että jumalan kiitos rohkenin kysyä, sillä muuten tuota Suomen eniten myytyä runokuvakirjaa ei olisi koskaan tehty, eikä Tommy olisi tehnyt minulle elämää suurempaa kunniaa kirjoittamalla elämää suuremman rakkaustarinan.

Kirjaa ei ole kuvitettu, vaan minä olen ensin tehnyt kuvat/grafiikat jonka jälkeen Tommy pelkästään kuvien pohjalta kirjoitutti tarinan. Runot toimivat yksittäisinä runoina mutta ajatus tuossa kirjassa on, että se luetaan alusta loppuun, tarinana ja ei, tässä kirjassa ei ole kyse erotiikasta vaikka kriitikot niin väittivät.

♥ ♥ ♥