mirka

Ei sillä, ettenkö ole aina saanut sisustaa niinkuin olen itse halunnut mutta näin jälkikäteen on ollut mielenkiintoista katsella omaa elämää taaksepäin ja huomata, että mitä huonommin sitä voi entisessä elämässään, niin kaikki värit katosivat myös elämästäni, sisustusta myöten. Ne on nyt kaikki palautettu moninkerroin kotiin ja voin sanoa, että tuntuu hyvältä.

Olen tullut kotiin ja löysin ne avaimet jotka olivat vuosia hukassa.

Kesä on mennyt valvoessa, sillä en vain saa nukuttua valoseen vuodenaikaan ja tämä jatkuva kosteus ja kuumuus on meinannut viedä järjen. Nyt kun ulkoilma tuoksuu selvästi syksylle ja kynttilät palaa non-stoppina niin mikä on ihanampaa kuin kääriytyä pellava lakanoihin ja tuo upea mandala verho sängynpäädyssä virittää heti fiilikset Woodstokkiin vähintäänkin. Minulla alkaa välittömästi soimaan Jimi Hendrixin Castles made of sand päässä ja jos uni ei tule niin se jatkuu muutamalla muulla loistavalla riffillä kunnes uni tulee.

Kohta alkaa sitten opinnot työn ohessa sekä viimeinen rutistus ja gradun kirjoittaminen. Elämä on ollut joskus vaikeampaakin kuin nyt. Kaikki on niin suhteellista.

Jahka tästä urakasta selviän niin taputan itseäni olalle ja aion sanoa, että oon minä vaan aika kova akka!

Ehkäpä lähen junalla Mongoliaan ja ratsastamaan Gobin autiomaahan tai muutan maalle!

Sitä kun ei koskaan tiedä.

Elämä on.