mirka

Siitä on ikuisuus kun olen viimeksi postannut tänne jotain. Aika vain menee mutta olen yksinkertaisesti alkanut kuuntelemaan enemmän itseäni, en vain tekemään siksi että jotain odotetaan. Bloggarin rooli on tuottaa sisältöä mielellään useita kertoja viikossa, jotta lukijat pysyvät ja mainonta kohdistuu ja löytää ihmisen. Oli aika jolloin postasin 1-2 kertaa päivässä ja lukijoita oli kymmenen tuhatta. Nyt en tiedä onko minulla yhden yhtäkään lukijaa ja sekin on ok, sillä lukijamäärä ei määritä minua ja sitä olenko mielenkiintoinen vai en. Kirjoitanko asiaa vai en.

Keskityn tällä hetkellä hyvin pitkälle itseeni ja omaan hyvinvointiini yksinkertaisin kotikonstein. Olen viikon verran harjoitellut Sohvaperunan juoksukoulu -ohjelman mukaan. Välillä on kestänyt 2h ennenkuin olen päässyt tekemään 15 minuutin harjoittelun. Tiukassa tuo liikkeelle lähtö. Tunnistaako joku itsensä tästä? Minua ei yksinkertaisesti ole luotu kävelemään, saati juoksemaan. Olen ennemminkin luotu ylläpitämään kaupungin taksiliikennettä!

Enää 6-8 viikkoa ja lumi on sulanut pois ja kevät puskee päälle. Olen nauttinut talvesta ja siitä, että saimme runsain mitoin lunta. Kävin tuossa välillä lepäämässä Thaimaassakin kahden viikon verran ja totesin, että ei kiitos enää noin pitkiä lentomatkoja minulle. Seuraavaksi aion alkaa tutustumaan Suomen lappiin tai siihen maastoon mikä on täältä ylöspäin. Kuvien mukaan on suhteellisen kaunista. Harmi vain, että suomimatkailu ja majoitus on niin kallista ja siitä syystä lähenkin usein ulkomaille ja kotimaa menettää matkarahani.

Nyt siirryn nauttimaan hernekeitosta ja pekonista sekä itsetehdystä jyvänäkkäristä.

Oikein ihanaa päivän jatkoa ja lupaan kirjoitella tänne nyt vähän useammin jos te olette vielä tallella siellä toisella puolen?