mirka

Mikään ei voita syysmyrskyjä ja pimeitä iltoja. Kynttilänvalo, uusi Tori Amoksen Native Invader levy ja varsinkin Climb biisi. Olen myyty moneen kertaan tuon biisin aikan, luoja ties minne. Enkä edes pane pahitteeksi. Ainoa artisti, joka on ollut matkaseuralaisenani sitten sen vuoden kun täytin 17 ja koskaan hän ei ole pettänyt. Samaa en voi sanoa ympärilläni olleista ihmisistä.

Erotella jyvät akanoista on mielestäni oiva kuvaus, joka sopii varsinkin oman elämän käsikirjaksi. Ihmiset haluavat eri asioita ja siksi he toimivat eri tavoilla. Se mikä riittää yhdelle, ei riitä toiselle ja sitten on se kolmas joka kokee oikeutetuksi kertoa toisten asioita eteenpäin vain siksi, ettei tarvitsisi keskittyä omaan rikkinäiseen peilikuvaansa. Meitä on niin moneksi ja me jokainen olemme niin eri vaiheessa tätä elämänpolkuamme. Osa oppii, osa ei ja hyvä niin. Sitten tulee välillä se vaihe kun haluaa sanoa sen mielipiteen, jota on pantannut monta kymmentä vuotta ja siinä kalpenee mikä tahansa hirmumyrsky. Ainakin jos minä olen kyseessä. Joskus vain pitää saada sanoa ja sitten olla hiljaa taas seuraavat kymmenen vuotta.

Tunnistaako kukaan itseään? Ei se mitään jos ei. Jokainen taaplaa omalla tyylillään.

Jokainen ihminen on arvokas omalla tavallaan ja jokaisen tulee kulkea se oma polku jonka aikana viheltelee, huutaa tai laulaa yhtä sun toista.

Ihanaa Syyskuuta.