mirka

Yesterday is historty, today is a mystery, today is a gift – that’s why it’s called the present.

Näinhän se menee, että eilinen on jo historiaa ja sitä ei voi mitenkään muuttaa ja huomisesta ei voi koskaan tietää. Tämä päivä on lahja sinulle ja sitä kutsutaan hetkeksi.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan elää itselleni totuudenmukaista elämää niin tekojen kuin sanomisienkin kautta. Suorapuheisuus hämmentää vaikka asia olisikin hyvä ja viesti kaunis. Ikävät sanomiset taas vetävät hiljaiseksi. Tällä hetkellä voin aidosti todeta, että jos minusta aika jättäisi huomena niin mitään ei ole jäänyt sanomatta tärkeimmille ihmisille. Olen kertonut tasan tarkkaan ystävilleni, että he ovat tärkeitä ja olen myös kertonut niille keitä rakasta, että rakastan. Aika levollinen olo jos näin voi sanoa.

Miten on sinun laitasi?

Elätkö vielä sitku, mutku, ehkä, en uskalla, en kehtaa, hävettää, mitä jos, mitähän nekin ajattelee ja sitten se kaikista pahin, eli pelko. Oma pelkomme epäonnistua, oma epäilyksemme pelko mitä toiset mahtavat ajatella tai oma pelko siitä mitä tapahtuu jos sanon jotain.

Sen tietää sitten kun sanoo, ei siihen sanomiseen kuole.

Mitä jos kokeilisit jättää yhen epäröinnin päivässä pois ja lopulta sinulla on vain rehellisyys ja suorapuheisuus jäljellä.

Lepposaa sunnuntaita, minä lähden maakuntajalulle ja pistän navigaattorin tällä kertaa päälle, että en löydä itseäni Pietarsaaresta.