Kategoriassa: About mirka|Hyvinvointi
29 heinä 2016Hei kaikille uusille ja vanhoille lukijoille.
Muutama kuukausi sitten Jenny Belitz-Henriksson haastatteli minua aiheesta kuinka stressistä pääsee eroon. Tässäpä tuo haastattelu on nyt luettavissa uusimmasta Pirkka-lehdestä digiversiona, mikäli sinulle ei ole omaa kappaletta kolahtanut postiluukusta kotiin.
Sillä aikaa kun Pirkka-lehti oli painokoneiden alla, minä otin oman nimeni Johanssonin takaisin ja samalla siirsin voimani ja hyvinvointi ajatukseni tänne vanhaan blogiini, jota kirjoitin ennen avioeroani ja äärettömän ressaavaa elämäntilannettani.
Blogissani käydään läpi monia asioita mistä ei uskalleta puhua tai kuvitellaan, että sitä on itse ainoa ihminen maailmassa joka pähkäilee näiden asioiden kanssa.
Blogi päivittyy lähes päivittäin, sillä asiaa on paljon.
Meitä on monia joilla elämä ei ole mennyt ihan niinkuin sitä on itse nuorena ajatellut. Yhtä moni meistä on myös selvinnyt noista ajoista.
Polku on harvoin suora. Tärkeintä omassa(kin) elämässä on matkanteko ja se kipeä muutos, sillä vain muutoksen jälkeen voi saavuttaa jotain todella kaunista ja arvokasta.
Muutoksessa ihminen joutuu enemmän tai vähemmän kohtaamaan itsensä, halusi sitä tai ei.
Elämä on loppujen lopuksi hirveän lyhyt ja koskaan ei tiedä milloin oma matkamittari on tullut tiensä päähän.
Siksipä onkin tärkeää, että tuon vallalla olevan aikansa viettää ihmisten seurassa jotka haluavat vapaasta tahdosta olla kanssasi ja nauttia sinun seurastasi. Muista, sinä olet arvokas.
Ja kaikesta huolimatta, onneksi elämä menee aina eteenpäin, eikä taaksepäin.
♥ Kiitos Jennylle artikkelista ♥
kuva: Mikko Lehtimäki
Kategoriassa: Taide
28 heinä 2016En ole oikein koskaan ollut mikään päiväkirjan kirjoittaja. Joskus ylä-asteella sitä yritti rustata jotain mutta eihän siitä mitään tullut. En koskaan jaksanut ajatella yhtä lausetta loppuun ja käsi väsyi kynän pitämisestä ja sitten se ajatus karkasi jonnekin mustaan aukkoon. Sitten siinä 17 vuoden iässä painelin taidekouluun lähes piirustustaidottomana ja aloin piirtämään 8 tuntia päivässä. Voin kertoa, että sitä kun tekee viisi vuotta putkeen niin oppii pitämään kynästä kiinni siten, ettei käsi väsy.
En ole koskaan selitellyt mitä, kuka tai ketkä ja miksi kuvissani ovat sitä ja tätä. Enkä vieläkään kerro. Moni tosin on kysynyt, sillä onhan minulla takana yli 100 näyttelyä tai jotain. Yleinsä taiteilijat tykkäävät puhua omista töistään ja minä joka olen hyvinkin puhelias nainen en ole koskaan pitänyt omien teosteni auki selittämisestä. Siksi, että ne ovat minun päiväkirjamuistojani. Kaikki kuvani ovat osa minua ja osa minun elämääni ja omia tapahtumia. Osa minua ja osa jotain toista.
Kolmen vuoden totaalisen tauon jälkeen olen alkanut selailemaan omia töitäni ja katsomaan itseäni uudestaan niiden kautta ja miettinyt, että kuka minä olin siinä alle kolmekymppisenä. Ihan liikutun siitä, että muistan joka ikisen kuvan kohdalla mitä olen tuolloin ajatellut, nauranut, kaivannut, itkenyt tai kiukunnut. Enää en näe mahdollisena sitä vaihtoehtoa, että tekisin grafiikkaa enää. Piirustus ja maalaaminen voivat joskus tulla kylään mutta aika näyttää miten sen suhteen käy.
Havahduin myös taidettani selaillessa siihen, että exäni, kenestä erosin viime vuonna, ei ole osana yhtään ainoaa grafiikan kuvaa liki 13 vuoden avioliittomme ja yhteisen elomme ajalta.
Taiteeni on aina ollut minulle hyvin yksityistä ja vain harvat asiat ovat päässeet siihen vaikuttamaan. Olen varjellut omaa elämääni mutta samalla tehnyt sen julkiseksi kaikille katsottavaksi. Tästä syystä jokainen voi ja saa tulkita kuviani aivan kuten itse haluavat ja olenkin sanonut, että jos löydät niistä itsesi niin olen onnistunut jossain pienessä suuressa asiassa.
Yllä oleva teos on yksi kolmesta Matkalla sarjasta joka löytyy yllä olevasta taidegrafiikka osiosta ja se on nimeltään:
Mikä on tämän matkan tarkoitus?
Itse uskon, että tämän kyseisen matkan tarkoitus ei ole vielä minulle selvinnyt siitä syystä, että tuo matka on vasta alkamassa.
♥
Kategoriassa: Hyvinvointi|Taide
27 heinä 2016Kategoriassa: Hyvinvointi
26 heinä 2016Jos toivoa saisin, niin talo maalla tai kesämökki veden äärellä oli minun hartain toiveeni.
Toiveessa on hyvä elää.
Jaksan tuijottaa itseni sokiaksi jos vain saan istua ja tuijottaa merta tai järveä.
Vesi kuin vesi niin sielu ehtii kehoon kiinni.
Tämä kesä on onneksi tarjonnut vettä muussakin muodossa kuin vesisateen muodossa.
Silti, odotan syksyä ja vesisateita sekä kunnon myrskyjä enemmän kuin koskaan.
Silloin oloni on kotoisin ja rauhallisin.
♥ ♥ ♥
Kategoriassa: Hyvinvointi|Itsensä vahvistaminen|Matkailu
24 heinä 2016Eilen sitten päätin, että aion ennen kuin valmistun kävellä Santiago de Compostelan pyhiinvaellus reitin. Todennäköisesti puoliskan siitä, eli Léonista-Santiagoon joka on noin 330km pitkä matka ja siihen varmaankin kuluu aikaa kolmisen viikkoa, mikäli en kuole kesken matkan.
Peruskuntoni on varmaankin samaa tasoa kuin Jari Tervolla, eli jos matka on yli kilometrin, se selätetään aina taksilla. Tämä on kuitenkin ehkä enemmänkin periaatteellinen kysymys kuin terveydellinen.
En aio treenata tätä varten mitenkään muuten kuin ajatustasolla. Suositus matkalle lähtijöille on, että reppu ja mukana kulkevat tavarat saisivat painaa 10% omasta painosta ja jossain puhuttiin, että 8 kg olisi sopiva määrä. Ajatus on tavarankin suhteen, että travel light.
Moni ihmettelee, että miksi ihmeessä kävellä tuo pyhiinvaellusreitti?
Itselläni tähän ei liity mitään uskonnollista vakaumusta tai ajatusta. Olen matkustanut koko euroopan kahteen kertaan läpikotaisin ja kolunnut maapallomme monia kaukokohteita aivan tarpeekseni. Nyt vain tuli sellainen fiilis, että minun täytyy hidastaa ja kävellä.
Ennenkaikkea, minun täytyy itseni takia kävellä tuo matka yksin tai jonkun kanssa.
Se jääköön nähtäväksi onko matkani tarkoitettu käveltäväksi yksin.
Uskon, että en kuitenkaan ole yksin tuolla kivisellä ja haastavalla reitillä.
Uskon, että tärkeintä on kävellä katse itseensä päin.
♥ ♥ ♥
Kategoriassa: Hyvinvointi
21 heinä 2016Sen sijaan, että katsomme ulospäin me voimme myös katsoa sisäänpäin. Tosin sisäänpäin katsominen on paljon vaikeampaa, sillä silloin täytyy kohdata itsensä ja se onkin yllättävän vaikeaa jos itsestään haluaa oppia jotain.
Toisaalta, meissä itsessämme on jo kaikki oleellisin mitä me tarvimme ja silti me emme usein näe sitä. Emme osaa hyödyntää sitä ja ehkä ennenkaikkea, me emme luota siihen, että meissä on se mitä tarvitaan elämän arvokkaimpaan kysymykseen. Vastaus on jo meissä.
En voi väittää, että olisin aiemmin tajunnut mistä on kyse, saati löytänyt sitä mutta nyt alan pikkuhiljaa pääsemään siitä omasta salaisuudestani jyvälle. Voin kertoa, että se tunne on aika hieno. Se on syvä rauha ja tyyneys. Aurinkokin paistaa eri tavalla ja luontokin näyttää kauniimmalta. Tekisi mieli lähteä Islantiin uudestaan mutta tällä kertaa vaeltamaan ajatuksen kera kun maisema vain jatkuu ja jatkuu silmän kantamattomiin.
Minussa on jo kaikki ja se riittää.
♥ ♥ ♥
Kategoriassa: Hyvinvointi
19 heinä 2016