I have a dream

Kategoriassa: Hyvinvointi

18 heinä 2016

riimut ja sormukset

navetta

riimut

Minulla on vain yksi suunnitelma.

Ennen minulla olisi ollut varasuunnitelmia vähintäänkin kaksi, että mitä jos asiat ei mene niinkuin olin suunnitellut. Nyt olen oivaltanut, että tuolla tavalla sitä hyvää energiaa valuu liikaa juuri niihin varasuunnitelmiin ja se vie voimaa siltä ensimmäiseltä suunnitelmalta. Joten, nyt minulla on vain yksi suunnitelma ja hassua kyllä, en epäile hetkeäkään ettenkö onnistuisi siinä.

Kun saa rauhassa kasvaa omaan tahtiinsa ja kypsytellä asioita niin isoja asioita alkaa tapahtumaan.

Varsinkin jos niitä asioita ei pakota tapahtumaan, vaan suuntaa katseensa niihin lempäen päättäväisesti ja pitää päänsä ja päämääränsä selkeästi mielessään. Heikkoinakin hetkinä, kun usko on niin vahva, että se puuttuu.

Tuntuu, että mikään mahtivoima maailmassa ei voi minua horjuttaa silloin kun olen jotain päättänyt. Vai voiko? Miten motivaatiota pidetään yllä silloin kun se meinaa uskonpuutteessa lopahtaa. Miten edetä silloin kun kukaan muu ei usko sinuun ja unelmaasi kuin sinä itse? Aina sanotaan, että riittää jos itse uskoo. Riittääkö?

I have a Dream lainatakseni erästä mahtimiestä. Ei hänenkään unelmat hetkessä toteutuneet. Parasta on ehkä kuitenkin se, että unelmat eivät maksa mitään. Ne ylläpitävät hyvää mieltä ja uskoa huomisesta vaikeinakin päivinä. Unelmia on hyvä olla. Yksikin sellainen riittää ja sellainen minulla on.

Eteenpäin.

♥ ♥ ♥

Vapaaseen tahtoon perustuvaa olemista

Kategoriassa: Hyvinvointi

18 heinä 2016

Perhostytto grafiikka

Muutama vuosi sitten minulla oli hieno tilaisuus alustaa ja esittää johdattelevia kysymyksiä professori Timo Airaksiselle, onnellisuudesta. Hänen kirjoittamiaan kirjoja kannattaa lukaista jos sellainen käteen sattuu.

Omasta mielestäni onnellisuuden tavoittelu on mennyt aivan liian pitkälle ja siitä on tullut itseistarkoitus. Olemme onnellisia jos ostamme jotain, olemme onnellisia jos saavutamme jotain, onnellisuudesta on tullut asia jota kohden tulee tavoitella ja hyvin usein sitä tavoitellaan materialististin keinoin tai perusteluin.

Omalla kohdallani onnellisuudessa ei ole kyse siitä kuinka onnellinen minä olen tai koen olevani, vaan mielestäni se juttu on siinä, että kuinka onnellisiksi toiset ihmiset tulevat minusta ja minun läsnäolostani.
Kaikki perustuu vapaaseen tahtoon viettää aikaa toisten kanssa. Se antaa minulle hyvän tunteen.

Toki se edesauttaa, että on sinut itsensä kanssa ja tasapainoinen mutta nekin asiat ovat todella suhteellisia käsityksiä päivästä toiseen. Ihminen on aina toisen ihmisen peili ja meidän tekomme, sanamme ja ajatuksemme, myös ne jotka jätetään sanomatta tai tekemättä näkyvät käytöksessämme. Ehkä juuri ne asiat edustavatkin niitä selkeimpiä viestejä. Joten se miten salliva toinen ihminen on sinun lähelläsi ollessaan kertoo hänen suuruudestaan. Kun olet riittävä toisille, alat myös olla sitä itsellesi.

Minulla oli sangen mielenkiintoinen viikonloppu taannoin johon mahtui paljon hyviä keskusteluita erilaisten ihmisten kanssa. Olenkin aina todennut, että on hienoa viettää aikaa itseään viisaampien ihmisten seurassa, sillä heillä on sinulle aina jotain opetettavaa. Silloin kun toinen ei vähättele uskomuksiasi tai näkemyksiäsi vaan täydentää niitä uusilla ajatuksilla ollaan uuden ja eteenpäin menemisen aallonharjalla.

♥ ♥ ♥

Tuomari Nurmio kääntyi ja katsoi taakseen suoraan minua kohden ja sanoi tannoin aamuyön jammailujen keskellä: Minusta tuntuu, että sinun pitäsi saada laulaa vähän bluesia.

♥ ♥ ♥

Kun itselle täysin tuntematon ihminen tekee sinut pieneksi hetkeksi näkyväksi, ollaan lähellä sisäistä onnellisuutta.

 

Epäröinnin kynnyksellä kysy

Kategoriassa: Hyvinvointi

14 heinä 2016

Rohkeus Tabermann

Epäröinnin kynnyksellä kysy

kuinka paljon rohkeutta uskallat

tänään jättää käyttämättä?

-Tommy Tabermann-

Piti oikein palata ja pysähtyä tämän elämää suuremman viisauden edessä jonka ystäväni Tommy minulle aikoinaan heitti.

Aikoinani pyysin Tommya avaamaan minun ensimmäisen taidenäyttelyni Helsingin arvostetuimmassa grafiikan galleriassa. Tuolloin tein näyttelyyn yhden Pegasos aiheisen työn ja Tommy kirjoitti siitä runon Hommage Yksisarviselle / Passionata runokirjaan. Myöhemmin hän laittoi postissa minulle tämän runon tulemaan eri asiayhteydessä.

Tiedättekö mitä?

Tuolloin aikoinaan näyttelyn jälkeen minä sain loistavan idean, että olisipa pikkusen hienoa saada tehdä kirja Tommyn kanssa. Sitten seuraavaksi pääni täyttyi ajatuksista, että miksi ihmeessä Tommy tekisi minun kanssani kirjan. En ole kukaan, en ole tunnettu, olen vain nuori nainen Keski-Pohojammaalta. Ei noin tunnettu mies lähde varmasti tekemään mitään tällasen taiteilijan kanssa.

Voitte uskoa, että olen monet kerrat jaksanut ihmetellä sitä, että miksi ihmeessä me jo valmiiksi kuvittelemme mitä toiset ihmiset ajattelevat tai miten he mahdollisesti vastaavat tai toimivat. Jos kyse on rakkaudesta tai elämää suuremmasta rakkaudesta niin roolit ja puheenvuorot on jo tarkasti käsikirjoitettu (ainakin) naisen päässä viimeistä vaille valamiiksi sen sijaan, että kysyisi suoraan.

Minulla siis oli ajatus ja tuota ajatusta panttasin ja panttasin kaksi vuotta. Näin Tommya vuosien varrella mutta en vain saanut kysyttyä, että jos minä teen kuvat niin teetkö sinä runot? Olin pakahtua tuohon tunteeseen mutta näin jälkeenpäin ajateltuna niin en tainnut uskoa tuolloin lahjakkuuteeni, erinomaisuuteeni ja siihen, että riitän sellaisena kuin olen. Tämä on eri asia kuin heikko itsetunto, tässä on kyse jostain aivan muusta. En oikein osaa sanoa, että onko se sitä, että minun kohdallani tietty määrä itseruoskintaa ja kärsimystä pitää olla vakiona jotta voin tehdä taidetta (kuten ystäväni tässä taannoin ilmaisi).

Sitten koitti se päivä kun olin juomassa toista viinilasillista Tommyn kanssa ja rohkenin näyttämään kolme luonnosta ja kysyin, että: Om jag gör bilderna så skriver du texten?

Tommy katsoi kuvat läpi ja sanoi: Nå men vi gör det. Vi gör en bok tillsammans. Skål till den saken!

Muistan, että istuin aivan hölmistyneenä, että tätäkö minä olin panikoinut ja pantannut hermohieveriin saakka kaksi vuotta???!!! Näinkö helppoa se on???

Kyllä, kun kysyy saa vastauksen ja se on joko kyllä tai ei, joskus ehkä mutta sitä saa vastauksen ja siihen ei kuole. Olen monesti ajatellut, että jumalan kiitos rohkenin kysyä, sillä muuten tuota Suomen eniten myytyä runokuvakirjaa ei olisi koskaan tehty, eikä Tommy olisi tehnyt minulle elämää suurempaa kunniaa kirjoittamalla elämää suuremman rakkaustarinan.

Kirjaa ei ole kuvitettu, vaan minä olen ensin tehnyt kuvat/grafiikat jonka jälkeen Tommy pelkästään kuvien pohjalta kirjoitutti tarinan. Runot toimivat yksittäisinä runoina mutta ajatus tuossa kirjassa on, että se luetaan alusta loppuun, tarinana ja ei, tässä kirjassa ei ole kyse erotiikasta vaikka kriitikot niin väittivät.

♥ ♥ ♥

Miltä Liisasta tuntui Ihmemaassa?

Kategoriassa: Grafiikka

13 heinä 2016

The Gate Mirka Johansson Grafiikkaa

Uskon tietäväni miltä Ihmemaan Liisasta tuntui kun hän haukkasi sienestä palan ja kasvoi hetkessä isoksi ja ei enää mahtunutkaan taloonsa.

Nurkat kävivät Liisalle turhan ahtaiksi ja tilaa ei vain riittänyt kaikille ja ihmisiäkin oli liikaa.

Se hetki kun sienen vaikutus lakkasi ja Liisa tupsahti taas itsensä kokoiseksi ja pääsi juoksemaan ulos kaninkolosta minkä kintuistaan pääsi.

Se hetki oli aivan mahtava.

♥ ♥ ♥

Asioiden merkitys

Kategoriassa: About mirka

12 heinä 2016

Pikku prinssi

Ah, tuo ihana asenteemme joka vaikuttaa ihan jokaiseen ajatukseemme ja tekoomme, halusimme me tai emme. Tuo asenne ratkaisee, tuo asenne määrittää ja tuo asenne rajaa ja valitsee. Se ohjaa ja hallitsee menneisyyttämme ja tulevaa. Asenteemme antaa merkityksen aika monelle asialle elämässämme.

Joten kannattaa siis miettiä tarkkaan ja punnita minkä painoinen oma asenne on suhteessa itseensä ja ympäristöönsä. Onko ego painavampi kuin asenne vai toisin päin?

Mitä tapahtuisi jos jättäisimme asenteet ja määritelmät pois? Jos emme kontrolloisi enää yhtään mitään, vaan olisimme vain ja katsoisimme mitä tapahtuu jos emme tee?

Sillä ainoastaan sydämellään näkee hyvin.

Uskon kuitenkin, ett harva meistä uskaltaa seurata pyyteettömästi ja ilman mitään odotuksia sydäntään. Sillä on niin helppo turvautua johonkin muuhun, kuten selitykseen, verukkeeseen tai asenteeseen.

Itse alan olemaan aika hyvällä tolalla, sillä minä en vaadi itseltäni enkä tulevaisuudeltani mitään.

Otan vastaan kaiken mitä sieltä tulee ja toivon pelkkää hyvää.

Kiitollinen

Kategoriassa: Hyvinvointi

10 heinä 2016

Gratitude

Conviction

Kategoriassa: Hyvinvointi|Taide

10 heinä 2016

Conviction

On hienoa, että kriisin hetkellä muistin aikoinani jättää ikkunan auki ja että oven aukaisemalla sain nyt aikaan ristivedon. Taitaa olla liki neljä vuotta sitten kun tein viimeiset grafiikkani ja nyt sitten eilen syntyi tämä piirustus/maalaus. Musiikki oli vahvasti läsnä kun tätä kuvaa tein mutta ne soinnut jääköön minun salaisuudekseni. Tosin sain nukuttua ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon, joten lieneekö asia painanut mieltäni?

(Voin sen verran paljastaa, että kyseessä ei ollut Tähkä tai Adele, ei todellakaan).

Totesin tuolloin kun lopetin, että mahdollisesti maalaan tai piirrän joskus mutta en todellakaan tiedä milloin. Minua ei huvittanut, en halunnut ja olin äärettömän uhmakas. Oli äärettömän surullinen olo huomata, ettei halunnut luoda yhtään mitään sillä ei tuntenut enää yhtään mitään. Tuolla tyhjyyden tunteella ei ollut mitään tekemistä sen tyhjyyden kanssa mitä taiteilijat ja muusikot kokevat kun ovat tehneet levyn tai ison näyttelyn. Te tiedätte mitä tarkoitan sillä fiiliksellä joka tulee kaksi viikkoa sen rutistuksen jälkeen. Tämä tunne oli jotain tuhat kertaa pahempaa sillä tämä imi kaiken hapen kehostani pois.

En vielä torstaina tiennyt, että perjantai yönä tuo hetki olisi tuleva. Oli hieno fiilis huomata, että tätäkään asiaa en ollut kontrolloinut mitenkään, vaanolin antanut asioiden kasvaa ja kehittyä omalla painollaan kaikkien näiden neljän vuoden ajan. Myöhään perjantai iltana otin kynän käteen, teippasin paksun paperin liukuoveen kiinni ja pistin yhden ainoan biisin soimaan. Vielä matkalla tyhjän paperin luokse minulla ei ollut mitään käsitystä mitä aion piirtää. Matka cd soittimen luota paperin luo oli kolme askelta. En tuntenut tuolla hetkellä mitään tyhjän paperin kammoa, paniikkia, kontrollin tarvetta vaan pelkkää rauhaa ja varmuutta, että tämän minä osaan ja tunnen ja sitten nostin käteni ja aloin piirtämään.

Conviction teos on 50x70cm.

Saa nähdä soitanko sitten tänään pianolla.

♥ ♥ ♥

 

Muotivaatteet

Muotivaatteet

Muotivaatteet

Linkkivinkki

Linkkivinkki

Linkkivinkki.fi